The morning didn't start well. As I had bought cheese and yogurth the day before, but I didn't eat them, I didn't order breakfast from the gite. I had put them to the fridge, but in the morning they were gone. I was in really bad mood and left the gite without eating anything.
I don't know if my shoulders were sore of carrying the pack or was it because I didn't eat anything. Anyway I got a headache. So I stopped quite many times along the canal to get my pack off my back. I also ate everything I could find from my pack. After walking approx. 10 km I saw a man by his car waving to me. I noticed that he had a table and some chairs by his car. It was a cafe for donation. I was happy to sit down and have a cup of coffee. The man told that he has come there already several years in June - August for one morning per week. He said that he really enjoyes meeting pilgrims and hear about their walks. He even gave me massage to my shoulders when I mentioned my headache.
I had next break already after 5 km. The alternative trail followed the canal for 16 km but they felt like 30. I suppose it was because the trail went straight forward and there was nothing interesting to see. Finally the trail turned away from the canal towards Auvillar.
Ihmettelin vähän, ettei Simone tavoittanut minua, vaikka pidin niin paljon taukoja. Vähän ennen Auvillar:n pikkukaupunkia oli kylä. Päätin soittaa siellä varauksen giteen, josta olimme Simonen kanssa puhuneet. En tiedä oliko vika minussa, taustahälyssä vai gitessä vastanneen rouvan puheessa, mutta en tahtonut millään saada selvää, mitä hän puhui. Lopulta vakuutuin, että olin onnistunut varaamaan majoituksen puolihoidolla.
Auvillar on mäellä. Pitkän tasaisella kulkemisen jälkeen tuntui ihan mukavalta nousta mäkeä. Reitti tuli aukiolle, jossa on katettu tori. Se on pyöreä, kun muut vastaavat näkemäni ovat olleet suorakaiteen muotoisia. En tiedä käytetäänkö sitä enää markkinapaikkana vai onko se nykyään enemmän nähtävyys. Ainakin siellä oli muutama rouva oppaan kanssa. Sieltä löytyi myös Simone. Hän oli ilmeisesti ohittanut minut viimeisen ennen kanavalta kääntymistä pitämäni tauon aikana.
Tutustuimme kaupunkiin ja kävimme kaupassa. Suunnittelimme pitävämme lounastauon noin tunnin kuluttua. Simone oli varannut majoituksen samasta gitestä kuin minä. Sinne oli matkaa reilut kahdeksan kilometriä ja lämpötila oli jo ylittänyt hellerajan, joten jatkoimme matkaa.
Mitään sopivaa taukopaikkaa lounaalle ei löytynyt matkan varrelta. Onneksi oli sentään muutama lyhyt pätkä, jossa saimme kulkea varjossa. Kun saavuimme St-Antoineen, näimme heti Chaen. Hän oli edellisenä päivänä kävellyt melkein 40 km. Nyt hän oli 18 km kävelyn jälkeen huomannut, että hän oli unohtanut pesemänsä vaatteet edellisen illan giteen. Hän ei tiennyt, mitä tehdä. Hänen puhelimensa ei löytänyt verkkoa ja gitessä puhuttiin vain ranskaa. Minunkaan puhelimeni ei löytänyt verkkoa, mutta Simonen puhelin sentään toimi. Hän soitti Chaen puolesta giteen ja varmisti, että vaatteet löytyvät sieltä. Me ehdotinme, että Chae tulisi giteemme ja kysyisimme sieltä neuvoa vaatteiden hakuun. Chae jo suunnitteli, että hän jättäisi rinkkansa giteen ja kävelisi edestakaisin hakemassa vaatteet.
Gite oli kylän viimeinen talo. Kerromme gitessä työskentelevälle miehelle Chaen ongelmasta. Ensin hän vähän naurahti ja sanoi, että Ranskassa on sanonta (vapaa käännös): "kun pää ei toimi, joutuvat jalat töihin". Sitten hän tarjoutui käyttämään Chaen gitellä autolla. Näin, että Chae oli todella helpottunut.
Me asetuimme Simonen kanssa varjossa olevan pöydän ääreen syömään vähän myöhäistä lounasta. Sitten oli suihkun, pyykin pesun ja levon vuoro. Huoneemme tuntui ihanan vilpoiselta ja sinne oli hyvä paeta iltapäivän kuumuutta.
Gitessä ei ollut muita yöpyjiä. Illalliselle saapui kanssamme kuitenkin ranskalainen nuorimies, joka työskenteli jossain lähistöllä ja ilmeisesti asui chambre d'hotes:n puolella. Simone oli jo iltapäivällä haaveillut pastasta. Nyt saimme alkupalaksi kanakeittoa, jossa oli myös pieniä makarooneja. Keitto oli hyvää ja söimme toisetkin lautaselliset sitä. Seuraavaksi pöytään kannettiin valtava kulho tonnikalasalaattia. Minua vähän nauratti, kun kalaa oli jo toisena peräkkäisenä iltana ja Simone ei pidä kalasta. Hänellä taisi olla todella nälkä, kun hän otti myös salaattia lisää. Pöytään oli tuotu myös karahvit puna- ja roseviiniä. Giten hoitaja kävi aina välillä tuputtamassa lisää syötävää ja juotavaa. Yllätyksenä pöytään kannettiin vielä varsinainen pääruoka. Siinä oli naudanlihaa perunoiden ja vihannesten kanssa. Sille ei tahtonut olla enää keiton ja salaatin jälkeen kunnolla tilaa. Sitten piti tietysti vielä sekviytyä juustosta ja jälkiruoasta.
Hyvä että pystyin yleensä vielä liikkumaan aterian jälkeen. Lähdimme Simonen kanssa vielä pienelle ruoansulatuskävelylle. Vaikka etenimme mateluvauhtia, kylä oli niin pieni, ettei sen kiertämiseen mennyt kuin vartti. Kun palasimme giteen, huomasin, että talon seinällä oli myydään-kyltti. Ajattelin itsekseni, että giteä on varmaan mahdoton saada kannattavaksi, kun siellä tarjotaan niin paljon hyvää ruokaa ja juomaa. Yöpyminen puolihoidolla maksoi 32€. Siitä summasta ei jää paljoa tuntipalkkaa, kun yöpyjiä on vain muutama.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti