Käyn Elben rantaa Wedeliin

Another great day! It didn't bother me at all that summertime started today. I was surprised though that so many people were out already before 8 am on Sunday morning. The reason was Fishmarket. Well they sold there other stuff, too. It was a big show a bit like a competition who had the best sales speech.
 

My guidebook told that there won't be any camino signs on today's trail. I think that this was actually best waymarked trail so far. I even saw a new yellow arrow sign. When I arrived to Wedel it felt like I had come to a holiday village. There were lots of people enjoying the sun, having a beer and eating ice-cream.

 

Tämän aamun äänimaisema poikkesi aiemmista. Ensin oli Fischmarkt:n helppoheikkien kilpahuuto, joka vaihtui läheisestä rakennuksesta kuuluvaan elävään musiikkiin. Kun pääsin vähän pidemmälle, muut äänet vaimenivat ja kuului enää lokkien kirkunaa ja laineiden loiskahduksia niiden osuessa rantaan.

Jos eilen tuskailin taukopaikkojen ja vessojen perään, niin tänään molempia oli tarjolla. Nyt oli jopa viitat kertomassa matkan pituuden seuraavaan hotelli helpotukseen.

Yhdellä rantakaistaleella oli kaksi laivan hylkyä. Vähän matkan päässä oli infotaulu, josta kävi ilmi (alarivi keskellä), että toinen laiva oli rakennettu Suomessa 1920.
 

Tänään repustani roikkuva simpukka huomattiin kaksi kertaa. Ensin lenkillä ollut mies keskeytti juoksunsa hetkeksi ja kysyi olenko Caminolla. En hoksannut kysyä häneltä, oliko hän itse kävellyt jonkun reitin. Todennäköisesti kyllä koska sain Buen Camino toivotuksen. Kun saavuin Wedeliin, pysähdyin ostamaan lohisämpylän ja juotavaa. Kun katselin vapaata istumapaikkaa, yksi pariskunta viittoi heidän pöytäänsä. Myös he kyselivät, mistä ja milloin olen lähtenyt ja aionkin todella perille saakka.

Kun nyt illalla kävin syömässä, tuntui yllättävän mukavalta, kun minut käteltiin sekä ravintolaan tullessa että lähtiessä. Olen aina ajatellut, että vain pitkäaikaiset vakioasiakkaat kätellään.

Joenvartta Hampurin keskustaan

I slept well and was up early. After a delicious breakfast it was time to say goodbuy and continue my way. We discussed last night how easy it is get lost here as the way is not marked as well as in Spain. I got an advice to follow the river. And that's what I did. During the walk today I saw only three shell signs but I did not get lost even once. This was another warm and sunny day. My face is quite red regardless of the amount of sun cream I added. Today I broke my first hundred km here on Germany. So it was time to celebrate.

Reitti seurasi edelleen Alsteria. Nyt kuitenkin kuljin koko ajan puistossa. Näin tosi paljon vesilintuja. Valitettavasti kännykälläni ei oikein onnistunut kuvaamaan niitä. Eilinen lämmin päivä oli vienyt kevättä ison harppauksen eteenpäin. Puissa alkaa jo näkyä hiirenkorvia.

Itzstedt - Poppenbüttel, Hamburg

Friday was a perfect day for walking. It was cool in the morning but soon the sun started to shine warmly. I had to walk the first six km on asphalt but then the trail went in to a forest and followed a river Alster. It was really beautiful. And what huge oaks were growing there!
 



I had agreed a date for two pm at Poppenbüttel Schleuse. I saw the last waymark maybe 3 km before my goal. I was a bit worried that I wouldn't find my friend. But there she was and she had not changed at all during the past three years. I was so happy to see her. And what a stay! Like in a six star hotel!!!!! I had such a great afternoon and evening. Noch einmal herzlichen Dank für Ihre Gastfreundschaft! I love you guys and hope to see you on Finland next year.

Heti kun tarkkaavaisuuteni herpaantuu, minulle sattuu joku kommellus. Päätin torstaina varautua siihen, ettei majapaikassa ollut tarjolla aamupalaa. Kävin ostamassa paikallisesta Lidl:stä hedelmiä ja rahkaa. Aamulla rupesin syömään. Ihmettelin kun rahka ei ollut koostumukseltaan eikä maultaan sitä, mihin olen tottunut. Katsoin purkin kantta tarkemmin ja totesin ostaneeni ruoanlaittoon tarkoitettua rahkaa. Hyvin se kuitenkin meni alas omenan ja banaanin kanssa.

Tunnin kävelyn jälkeen pysähdyin kahville. Sen jälkeen sainkin kulkea yli kolme tuntia ennen kuin saavuin seuraavalle taukopaikalle. Kahvi olisi halunnut jättää minut jo paljon aiemmin. Täällä ei voi käydä edes puskapissalla, kun metsät ovat niin hyvin hoidettuja, ettei niissä ole puskia (= näkösuojaa).

Kun vihdoin saavuin taukopaikalle, jäin terassille nauttimaan lämpimästä kevätpäivästä. Söin lounaaksi mahtavan uuniperunan. Virkistäytyneenä lähdin päivän viimeiselle vitoselle.

Ystävilläni on ihana valoisa talo ja takapiha aukeaa lammelle. Minut hemmoteltiin aivan pilalle. Tämän jälkeen on vaikea löytää enää parempaa paikkaa. Sain nopeasti kaverin heidän puoliksi suomalaisesta koirastaan, Sulosta. Sillä on viehättävä tapa laskea kuono syliin ja siten ilmoittaa että olisi syytä vähän rapsuttaa.

Tänään kävely jo luisti

This was the easiest walk so far. I lost the trail only once today. I got a wonderful private concert this morning. Can't tell how many different birds were singing but there were many anyway. I also saw a deer in the forest. If I could go that fast I would be on Santiago de Compostela in no time. Now I'm just 18 km further.

En tiedä oliko viime yön majapaikan isäntää jäänyt vaivaamaan, etten saanut illalla ruokaa. Joka tapauksessa aamupalalla hän huolehti, että varmasti syön tarpeeksi. Lisäksi hän toi minulle alumiinifoliota ja käski tehdä eväät mukaan. Mieltä lämmittävää huolenpitoa. ☺

Kevät on päivälämpötilan osalta täällä samanlainen kuin Suomessa. Aamulla mittari on hädintuskin nollan yläpuolella. Kun aamulla pukeutuu lämpimästi, saa kerroksia vähentää jo parin tunnin päästä. Tänään tosin tuuli taas yltyi ja sain pukea pipon sekä hanskat takaisin.

Jos metsässä sain ihailla peuran pitkiä loikkia, niin seuraavan kylän laidalla näky ei ollut yhtä mukava. Siellä oli nimittäin jäänyt peura sarvista kiinni aitaan. Katsoin hetken sen rimpuilua ja​ käännyin takaisin kylään. Ensimmäisestä talosta, jonka ovikelloa soitin, ei tullut ketään avaamaan. Seuraavasta talosta löytyi mies, joka puhui onnekseni englantia. Hän tuli ulos katsomaan, missä peura oli ja lupasi soittaa jollekin, joka voisi auttaa. Tilanne olisi varmasti jäänyt vaivaamaan, jos en olisi saanut pyydettyä apua.

Heti kun tulin hieman isompaan taajamaan, jouduin pois reitiltä. Onneksi suuntavaisto pelasi ja löysin oppaassa mainitun leipomo- kahvilan. En olisi uskonut, että täällä saa kahvin ja mohn schnecken (unikonsiemenwieneri) hintaan 2,65€.

Kylän jälkeen reitti kulki lähes viivasuoraan luonnonsuojelualueen läpi. Opaskyltissä kerrottiin, että alueella on mm. kurkia. Olisin kai ollut liian onnekas, jos olisin nähnyt kurjen. Pidin matkalla useita taukoja, jotta en olisi tullut niin aikaisin perille. Lorvin lähes tunnin taas kahvilassa ja silti olin tunnin etuajassa majapaikassa. Sain kuitenkin huoneen heti.

Odotan jo malttamattomana huomista. Silloin tapaan caminoystävän ensimmäiseltä vaellukselta.

Lubeck - Klein Wesenberg - Nutschau

21.3.2017

I had only 15 km to walk and check-in time was 5 PM. So I could spend the morning in Lubeck. I visited st Jakobi church and got my stamp. I also heard that they had been waiting for me to the pilgrim's "hostel". Odd as I never got an answer to my enquiry. On my way to Klein Wesenberg I got lost twice. I missed the supermarket and there was no shop neither restaurant in the village. Luckily the preast had filled the fridge and I didn't have to starve.

Aamupäivä oli aurinkoinen, mutta tuuli kylmästi. Sain opaskirjan luvatusti ja ennen varsinaisen kävelyn aloittamista tutkin tarkkaan, miten reitti kulkee. Löysin ensimmäiset simpukkaopasteet ja olin tyytyväinen. Ilo loppui lyhyeen, koska tietöiden takia tie oli poikki. Palasin etsimään kiertotietä ja päädyin kyselemään reittiä kanavan rantaan. Kävelytien alussa oli kyltti, jossa kerrottiin, että reitin varrelle on istutettu omenapuita. Omenat on tarkoitettu reittiä kulkevien syötäväksi.

Moislingissa eksyin taas reitiltä, mutta lopulta löysin opasteita. Reitti vei metsään. Polku oli sateen jäljiltä tosi mutainen. Sai kulkea kieli keskellä suuta, jotta pysyi pystyssä. Kaiken kukkuraksi alkoi sataa. Sade lakkasi juuri ennen kuin saavuin majapaikkaan.

Ohjeen mukaan minun piti soittaa pastorille, jotta hän päästäisi minut sisään. Kaivoin tabletin esille repusta. Olin laittanut siihen ostamani prepaid-simin. Valitsin numeron ja alkoi kuulua nauhotettua puhetta. En ymmärtänyt mitään. Sitten tuli joku nainen linjalle. Hän ei puhunut kuin saksaa. Sen verran ymmärsin, että liittymän rekisteröinti ei ollut onnistunut. Onneksi pastori tuli paikalle ja pääsin sisään.

Hän yritti auttaa minua tekemään rekisteröinnin netissä. Emme onnistuneet. Hän lupasi lähettää englantia puhuvan tyttärensä luokseni. Myyjä kaupassa oli huijannut minua, kun sanoi kaiken olevan kunnossa. Liittymä edellytti Saksassa olevan osoitteen. Toivottavasti ystäväni ei suutu kun perjantaina kerron käyttäneeni hänen osoitettaan.

Ilta meni leppoisasti pyykkiä pesten ja lueskellen.

22.3.2017

It was a beautiful morning and I was able to follow the way. But not for long. There was only 5,5 km to the next town but somehow I could spend two hours for finding where to go. After the town the trail went through forests and fields. If the path weren't so muddy the walk would have been great. I am happy that I had lunch today. When I finally reached my hotel I found out that the nearest restaurant is 6 km from the hotel. So I'm going to eat nuts tonight.

En tiedä, mitä oikein odotin, mutta en ainakaan ihan näin paljon kommelluksia ja haasteita heti alkuun. Se on ainakin jo selvää, että osaan kohta tosi sujuvasti kysyä tietä saksaksi. En selviäisi millään ilman opaskirjaa ja silti kävelin tänäänkin viiden kilometrin verran harhaan. Reittiopasteet on usein sijoitettu niin, että ensin pitää osata mennä oikeaan suuntaan ja vasta sitten näkee merkin.

Näin tänään ensimmäisen haikaran, perhosen ja käärmeen. Reitti kulki tänään useamman luonnonsuojelualueen läpi. Yhdellä polulla näin jäljet, joiden epäilen kuuluneen villisialle. Vähän jännitti, kohtaisimmeko.

Loppumatkasta reitti kulki kosteikon (saks. Moor) poikki. Jonkun verran näkyi vesilintuja. Jotta päiväni oli täydellinen, niin tie, jota kuljin, oli jäänyt veden alle noin parinkymmenen metrin matkalta. Olin varmaan melko huvittava näky, kun reppu selässä, kävelysauvoihin tukien ja opaskirjaa pidellen riisuin kenkäni ja sukkani sekä käärin lahkeet polviin. Onneksi vettä ei ollut kuin nilkkoihin. Mutta jääkylmää se oli! Kompressiosukkia ei ollutkaan helppo pukea takaisin. Niinpä rakkojen uhallakin putsasin isoimmat hiekat jaloista ja panin pelkät kengät jalkaan. Vähän matkan päästä löytyi kivi, jolle saatoin istahtaa pukemaan sukat.

Seuraavaksi on pähkinäillallisen vuoro ☺

Mutkat suoriksi matkalla Lubeckiin

First day in Germany and my rain gear was put in a test. It was raining all morning. After I got out of the port I didn't find the trail I was supposed to take. Usually when you get lost you walk extra but I made a shortcut. I was quite happy about that because of the rain. Lubeck is a beautiful town. The rain stopped for an hour in the afteroon and I could walk around.

Heräsin jo viideltä ja jouduin odottelemaan aamupalaa. Kävin laivan kannella katselemassa, kun aamu valkeni hiljalleen. Satama-alueen vieressä oli laaja niitty. Siltä lähti muuttolintuja matkaan viitenä eri rintamana. Oli kuin ne olisivat odottaneet, että edelliset ehtivät tarpeeksi pitkälle ennen kuin lähtivät lentoon.

Aamupalan jälkeen autotta matkustaneet kuljetettiin terminaaliin. Kuljettaja kertoi, että bussit (tai kuskit) olivat tänään lakossa. Se huolestutti vähän, sillä reitillä on tunneli, jonka läpi on bussikuljetus kävelijöille ja pyöräilijöille. Ajattelin että tarvittaessa vaikka liftaan.

No, enemmän päänvaivaa aiheutti reitti, jota en siis löytänyt. Lähdin seuraamaan Lyypekkiin vievää pyörätietä. Kun olin kävellyt vajaan tunnin näin ensimmäisen Hanseatenweg opasteen. Pysyin jonkun matkaa reitillä, koska näin vielä toisenkin. Pyörätie kulki varmaan paljon tylsempää reittiä kuin vaellusreitti. Enpä olisi kuitenkaan paljoa maisemia ihaillut, kun kuljin sateen takia huppu silmillä.



Löysin kuitenkin tunnelille ja bussipysäkille. Siinä oli jo nainen pyörän kanssa joten jäin luottavaisena odottamaan. Bussi tulikin pian. Nainen tuli jututtamaan minua. Jouduin pinnistelemään oikein kunnolla, vaikka bussimatka ei kestänyt muutamaa minuuttia kauempaa.

Tunnelin jälkeenkään en löytänyt oikeaa reittiä, mutta perille sentään. Yritin mennä st Jakobi kirkkoon hakemaan leiman passiini, mutta kirkko oli suljettu. En myöskään löytänyt pyhiinvaeltajien kahvilaa, jota "mainostavat" sivuillaan. Sain kuitenkin leiman Maria kirkosta, jossa istuin pitkän tovin.

Hostelliin pääsi kirjautumaan vasta kahdelta. Niinpä päätin mennä reppuineni lounaalle. Flammkuchen maistui hyvälle.

Lopulta sain huoneeni ja pääsin tutkimaan, kuinka pahasti tavarat olisivat kastuneet. Kuivapusseihin panostaminen kannatti. Vaikka repun sadesuoja kastui läpi ja reppukin osittain, tavarat säilyivät kuivina.

Kun sade taukosi, lähdin uudelleen ulos. Kävin ostamassa prepaid-sim:n ja kiertelin ihailemassa kaupunkia. Kävin kirjakaupassa kysymässä opasta Via Baltica osuudelle. Sitä ei ollut, mutta lupasivat että saavat sen huomenna 10:30 mennessä. Se sopii minulle hyvin, sillä huomenna on vajaa 20 km käveltävää ja majapaikkaan pääsee vasta klo 17.

Löysin muuten ensimmäisen camino-simpukankin. Aika tyylitelty se on. Luulen että se pyhiinvaeltajien majoitustilan oven yläpuolella.

Kotimaa nyt taakse jää

I knew that 29 km is too much for the first day. But what can you do when you have decided to walk and you have a ship to catch. I was lucky to have the sauna and the whirlpool all for myself. That plus a nap and I'm alive again.

Olipa rankka eka päivä! Onnistuin nukkumaan viime yönä ehkä kolme tuntia, joten en ollut ihan parhaimmilani aamulla. Tyttäreni lähti kävelemään kanssani kohti Vuosaaren satamaa. Lähdimme liikkeelle seitsemältä.

Etenimme hyvää vauhtia. Sää oli sopivan viileä. Olin laskenut, että ehdimme ajoissa satamaan, kun kävelemme n. 4,5 km/h. Kun pysähdyimme Kuusijärvellä tauolle, olimme edellä aikataulua.

Hakunilassa meidän oli tarkoitus jatkaa ulkoilureittiä kehä III ylittävälle sillalle. Tie oli kuitenkin aivan jäässä ja lähdimme kiertämään toista kautta. Sekin tie oli monin paikoin jäinen ja vauhtimme hiipui.

Mellunmäessä kävin kaupassa ostamassa evästä. Lisäpaino repussa ei tehnyt loppumatkaa ainakaan helpommaksi. Kuljimme viimeiset kilometrit aika hiljaisina. Onneksi sade ei sentään yltynyt tihkua kummemmaksi.

Satamassa jäähyväiset jäivät lyhyiksi, kun kuljetus laivalle tuli nopeasti. Kyllä siinä kuitenkin ehti muutaman kyyneleen tirauttaa.

Olin ostanut pelkän naispaikan laivaan. Onni oli myötä ja sain koko hytin itselleni. Piti ottaa kuva ennen kuin levitin kaikki tavarani sohvalle.

Olin todella suihkua vailla. Kun naisten saunavuoro alkoi jo kolmelta, suuntasin sinne. Muita saunojia ei näkynyt. Kun istuin löylyissä, meinasin saada seuraa henkilökuntaan kuuluvasta miehestä. Hän oli tosin täysissä pukeissa ja perääntyi nopeasti, kun hihkasin saunan olevan varattu. Porealtaan vesi olisi voinut olla lämpimämpää. Hierovat suihkut tekivät kuitenkin hyvää.

Saunan päälle maistui siideri. Olen tosi huono juomaan kävellessä, jollei ole kuuma. Minulla oli selvästi nestehukkaa. Tankkasinkin alkuillasta varmaan pari litraa vettä. Vesi ja lyhyet unet tekivät ihmeitä! Huomenna voi paikat kyllä olla jumissa venyttelystä huolimatta.